Jotenkin tässä kun Desu taas lähestyy niin mieleen nousee taas asioita, jotka vaivaavat kun onnistun raahaamaan itseni jonnekkin julkiselle paikalle jossa on muitakin ihmisiä x)
Vaivaako ketään muuta se, miten hartaasti eri harrastus-piireissä harrastetaan klikittäytymistä ja sisäänpäin kääntymistä ja muiden dissausta?
Varmasti... pakko...
Pääasiallisesti mua lähinnä vaivaa se, että suomalaiset ei osaa olla kohteliaita, ulospäin kääntyneitä ja avoimia.
Me nähdään toisiamme coneissa ja gaaloissa ja ties missä. Piirit on pienet. Jo parin tapahtuman jälkeen sä alat tunnistamaan naamoja. Joten miksi... Miksi ei voi katsoa silmiin ja tervehtiä?
Eikö ihmiset sitten ole siitä varmoja, että haluaako toinen tutustua tai edes tervehtiä?? Or what the fuck...
Oikeesti.
Yks mikä mua tökkii todella pahasti, on se, että ihmiset tulee mun pöydälle, katselee koruja, ja jopa kommentoi niitä kavereilleen... Mutteivät edes vilkaise muhun. Saatikka hymyile tai edes nyökkää tervehdykseksi.
Mä joskus sorrun siihen itsekkin, kun kierrän pöytiä, että olen nenä kiinni pöydässä, mutta yritän silti jotenkin tiedostaa myyjän, joka on kuitenkin nähnyt vaivaa pöydän eteen...
Mutta yleisestikkin... En tietenkään voi puhua muiden puolesta mutta mua oikeasti kiinnostaa tutustua ihmisiin. Mua kiinnostaa todella lolita piirit sekä cosplay porukat! Ja myös ne ihmiset jotka ei harrasta kumpaakaan!
Musta olis tosi hienoa, jos ihmiset alkais tervehtii ja tulis ihan juttelee.
Mut jotenki jossain vaihees vaan tökkii, kun ihmiset tulee mun pöydän luokse ja katselee mun koruja nenän vartta pitkin ja naamasta näkee, ettei kelpaa ja ovat nähneet parempaakin. Do you know how bad that feels??
Toisin kuin ehkä moni muu, mä tiedän kyllä millä tasolla mä olen taiteeni ja korujeni suhteen. Enkä ole missään vaiheessa väittänyt että ne olisi täydellisiä, tai jotenkin uber ihania ja että niiden pitäisi kelvata tai sopia kaikille. Mutta olen kuitenkin nähnyt niiden eteen paljon vaivaa ja käyttänyt rahaa ja aikaa... Olisiko hymy liikaa pyydetty?
Yritän koko ajan parantaa taitojani ja korujeni laatua. Kaikkein eniten mua rassaa se, ettei mun taidot täsmää mun näkemystä ja visiota ja mun perfectionistin ajatusmaailmaa. Mutta pyrin aina sitä kohti ja parannun koko ajan. Haluan todella saada lolitat etenkin innostumaan mun koruista, mutta reaktiot ovat tähän mennessä olleet aika laimeita.
Ainoa vakio suosikki on tietenkin tikkarit. Mutta olisi ihana tehdä muitakin joista lolitat tykkäisiä, niin sweetit kuin gootit kuin kaikki siltä väliltä :3Ottaisin innolla ideoita ja ajatuksia vastaan...
Tosin tätä blogia ei kovin moni lolita kyllä lue x) But thats fiiiine.... I'll just look at this cute puppy here!!
<3
Noh mutta... En viitsi sen enempää avata asiaa. Kun en uskalla kirjottaa ton syvällisemmin, koska pelkään saavani ihmisten vihat puolelleni. Ehkä sitten jossain vaiheessa.... Olisi sivu tolkulla sanottavaa, mutta jotenkin tuntuu ettei kannata. Mutta jossain vaiheessa purkaudun kuitenkin... Tää nyt oli tällainen alustava... Juttu...
Aaaaanyway... Näin taas painajaista siitä että missasin koko Desun...
Aina sama juttu. Tajuan, että desua on joku pari tuntia enää jäljellä, enkä ole siellä päinkään. En ehdi pakkaamaan koruja ja jos ehtisin, niin aikaa myydä olisi vain pieni hetki... Inhottava uni. Sitten näen myös paljon unia siitä, että olen desussa. Ja siellä on tuttuja naamoja. Ensin ne alkaa sillä, että olen porukassa messissä, mutta lopulta päädyn yksin hortoilemaan, koska porukka feidaa mun ympäriltä... Mistä sekin sitten kertoo, tiedä häntä. Minulla on arvaukseni, mutta jääkööt ne mainitsematta tällä kertaa.Mutta olen tässä väsännyt uusia koruja, jumbo-kokoisia cupcakeja, suklaa kaulakorun, erillaisia muovikoruja... Laitan tähän vaikka sen suklaakaulakorun ja loppuja sitten myöhemmin kun saan niistä eka kuvat otettua.
Ja käväseppäs tykkäämässä facebook-sivusta jooko?
(<- click meeeeeeee.....)
